Blogi

Tiesitkö, että aikuiselle lukijakunnalle suunnattu Osoitteena Lemmenkatu 1 on myös äänikirja ja saatavilla myös äänikirjapalveluista?

Voi että. Feel good. Tai en tiedä, miltä tuntuu. Feel good kun on vaikea laji ainakin kirjoittaa.

No niin. Pitkän tauon jälkeen tulen blogiin, ja mitäpä vanhat silmäni näkevätkään! Monta viestiä kirjaesitelmien tekijöiltä, jotka kysyvät lisäkysymyksiä esitelmänsä tueksi. En ollut tiennyt viesteistä, koska en tosiaan ole käynyt blogissa ja blogin viestit ohjautuvat sähköpostiin, jota en enää lue. Voi itku. Ja pahoittelut! Olisin totta...

Tämä syksy on ollut erikoinen. Olen kirjoittanut montaa tekstiä yhtä aikaa, lomittain ja päällekkäin, ja aina tekstistä toiseen siirtyessä on ollut hankala tavoittaa se, mitä kussakin tekstissä tavoittelen. Ehkä pitäisi keskittyä yhteen kerrallaan. Ehkä kaikki olisi selkeämpää niin.

Sanoja 16 000, sivuja 69. Niistä osa katkelmia. Ihan hirveän hyvin ei mennyt, mutta kohtuullisesti kuitenkin. Tärkeintä on sisältö, ei määrä.

Sain kommentit tähänastisesta tekstistä, ja ajauduin miettimään valintaa kahden sunnan välillä. Koko teksti on jännästi pyörtänyt kahden eri tarinan suuntaan, ja nyt pitäisi päättää, kumpi niistä on se, mitä kohti mennään. Vähän kuin olisin tullut risteykseen, ja jompaankumpaan suuntaan olisi pakko kääntyä. Valinnanvaikeus aiheutti pienimuotoisen...

Pois, pois, poispoispois. Saattoi siitä lähteä enemmänkin.

Hiukan tavoiteltua pienemmällä määrällä hiihtelin tänään tekstini kanssa. Pitää sitä vähän lomalla lorvaillakin (selittelee hän). Kuitenkin, kun mukaan lasketaan eilisen valmistelut, ihan kivasti vielä menee.

Heipä hei, ja kiva, että kirjoitusurakan seuraaminen kiinnostaa. Tekeillä on kirja nuorille. Sillä on jo työnimi, jonka lyhyempi oma työnimi on Sydän. Pelkäksi Sydämeksi nimi tuskin jää, mutta koska ajattelen, että se pitempi, kokonainen työnimi on niin hyvä, että ehdotan sitä kustantajalle samalla, kun tarjoan käsikirjoitustakin, niin puhutellaan...