6.3.2023

Hiukan tavoiteltua pienemmällä määrällä hiihtelin tänään tekstini kanssa. Pitää sitä vähän lomalla lorvaillakin (selittelee hän). Kuitenkin, kun mukaan lasketaan eilisen valmistelut, ihan kivasti vielä menee.

Olen siis lukenut tekstin läpi, huomioinut korjausta vaativat kohdat (ja vähän masentunut niistä) ja tehnyt kappalelistan muistitaululle. Tein paperisen, vaikka mielessä kävi siirtyä sähköiseen. Joskus olen muistitaulun oikein haluamalla halunnut, joten päätin nyt sitten hyödyntää sitä.

Muutamalla iskusanalla teksti koossa, jotta itse muistaisin, mistä missäkin kappaleessa on kyse.

Olen kirjoittanut ideapaperille ideoita. Sen sentään tein koneella enkä kirjoitellut käsin paperille. Muokkasin ilmiselvät lapsukset tekstistä samalla kun luin. Totesin, että ei teksti täysin kelvoton ole, mutta kyllä siinä on paljon tekemistä, ja että jälleen kerran idea on ihan erilainen kuin alun 50 liuskaa. Olen siis tilanteessa, jossa täytyy päättää, jatkanko tällä tavalla vai aloitanko alusta. Vähän kuin jos kutoisi villapaitaa ja huomaisi puolivälissä hihaa tehneensä aikaisemmin virheen. Silloinkin joutuu miettimään, voiko virheen korjata purkamatta koko neuletta tai voiko virheen kanssa elää ja tehdä siitä lopputulokseen sopivan. (Minulla loppui kutomisharrastus nuorena johonkin juuri tuollaiseen tilanteeseen. Kirjoittamista en ajatellut lopettaa. Pitää olla sinnikkäämpi.)

Sydämen tilanne:

- 55 liuskaa tekstiä, 13 222 sanaa.

Tämä on siis tilanne nyt, ja tästä tulee vertailutilanne. Huomenna uudet luvut (toivottavasti).