Voe mahoton, kohta on kesä (ja loma)

Oletteko huomanneet, että tässä elellään jo toukokuun loppupuolta ja kohta piirtyy kalenteriin kesäkuu? No, olettepa tietenkin, ja niin olen minäkin mutta jotenkin vain ohittanut tiedon ja ajatellut, että siellä jossain se siintää, vuoden 2025 kesäaika, loma ja kirjoitusvapaa.

Ihanan 60-lukulainen kuva Pixabaysta. Kyllä on tyylikäs kesäleidi.

Oma ajantajun haihduttaminen taka-alalle johtuu varmaan siitä, että olen (taas) ladannut hirveät odotukset kesälomalle. Olisi pitkä lista kaikenlaista, mikä pitäisi kirjoittaa. Keväällä ei ole ehtinyt eikä jaksanut, mutta kunhan kesä koittaa niin... Tuuperrun listan alle.

Ajattelin silti jotakin kirjoitella. Riikinkukkotalossa asutaan, ja siitä ajattelin kertoa. Jossakin mietintämyssyn mutkassa on punoutunut myös yksi vinksahtanut tarina, jota voisin mielelläni myöskin edistää. Se tarina on kylläkin sen verran outo, että vaatii varmaan sade- ja myräkkäiltoja kirjoitustaustakseen.

Noiden kahden (Riikinkukkotalon ja vinksahtaneen tarinan) lisäksi olen miettinyt, että pitäisi oikeastaan kirjoittaa ylös kertomus eräästä nuoresta tytöstä, joka aina silloin tällöin on ajatuksen reunalla piipahdellut. Ja muitakin tarinanalkuja olisi tarjolla, mutta Suomen kesä on sittenkin aika lyhyt. Ei sen aikana ehdi kaikkea. Pitää varmaan valita ne tekstit, jotka vetävät flow'hun, ja jättää muut odottelemaan tulevia kesiä.

Tuli muuten taas jonkin mutkan takaa mieleen muutaman vuoden takainen kauhutarinaideani, joka torpattiin jo ajatuksen tasolla kohderyhmään melkein kuuluvan nuorehkon henkilön taholta.

"Naurattaa jo valmiiksi ajatella sun keksimää kauhutarinaa", tohti toveri loihe lausumahan.

Nauru ei ollut reaktio, jota kauhulla tavoittelin...

Mutta. Hahaa. Saatanpa (joskus vielä) yllättää. ;)